Nk. minikiivit, saskatoonit ja marjasinikuusamat

Laikkuköynnökset (nk. minikiivit)

Viiniköynnösten talvenkesto oli pettymys. Mietin aidatun hedelmätarhan sisäpuolelle korvaavia marjakasveja, ja laikkuköynnökset tuntuivat houkuttelevilta. Olin tutustunut Uudessa Seelannissa teiden varsilla myytäviin vihreisiin kiivinmakuisiin marjoihin aikaisemmin. Sittemmin opin, että ne olivat nk. minikiivejä ja ovat jopa kestäviä kylmässä ilmastossamme.

Marjovia laikkuköynnöksiä on myytävänä meillä kahta lajia: kiinanlaikkuköynnös (Actinidia kolomikta) ja japaninlaikkuköynnös (Actinidia arguta). Laikkuköynnösten hedekasvi on kaunis monivärisine lehtineen ja voimakkaine kasvuineen. Marjovan laikkuköynnöksen lehdet ovat yksivärisempiä, usein kuitenkin punareunaisia. On jalostettu myös lajikkeita, jotka ovat kaksineuvoisia eli ei tarvitse ostaa erikseen emi- ja hedekasvia.

Olin aikaisemmin jo hankkinut Issain  v. 2013, A. argutan lajikkeen,  joka ei ollut talvehtinut. Hankin useampia lajikkeita v. 2016:

  • Annikki (A. kolomikta), joka ei tarvitse erikseen hedekasvia vaan on 1-kotinen,
  • Vitakola (A. kolomikta),
  • Weiki (A. Arguta),
  • Dr Szymanowski (A. kolomikta, 1-kotinen) sekä
  • Viron puutarhamessuilta taimen, jolla ei ollut lajikenimeä, mutta myyjän mukaan ei tarvinnut erikseen hedekasvia. Tämä virolainen lajike muistuttaa hyvin paljon Annikkia, mutta lehdet ovat vaaleammat.

Ensimmäisen talven aikana menehtyivät Vitakola, Weiki ja Dr Szymanowski. Hankin uudet taimet seuraavana vuonna sekä myös Ken’s Red –nimisen lajikkeen (A. arguta). Weiki ja Vitakola lähtivät versomaan alhaalta. Kesäkuun alun lievä halla koetteli näitä versoja, mutta kasvuun ovat lähteneet. Sen sijaan Szymanowski oli talven jälkeen voimakaskasvuinen. Ken’s Red yllättäen alkoi versoa maasta heinäkuun puolivälin jälkeen.

Kaksi Annikin tainta sekä Virosta hankittu taimi ovat kasvaneet hyvin. Aidan toiselta puolen rusakot ovat jonkun verran katkoneet köynnöksiä talven aikana. Molemmat Annikit ovat kukkineet, mutta marjoja ei ole vielä ilmaantunut.

Talven 2019 jälkeen Vitakola ja Ken’s Red olivat kuolleet. Annikkiin tulivat ensimmäiset marjat, jotka olivat tosi pieniä.

En ole ollut ihan tyytyväinen näiden minikiivien talvenkestoon lyhyen kokemukseni perusteella. Annikin talvenkesto vaikuttaa hyvältä.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Etumainen köynnös on Annikki, ja taustalla oleva pienempi köynnös on Virosta hankittu taimi. Köynnökset kasvat katetussa alustassa.

Olen istuttanut köynnökset taimitarhan aitausta vastaan aikaisempien viiniköynnösten kuoppaan. Llisäsin savensekaiseen multaan hevosenlantaa.  Istutin taimet vähäisen kummun päälle. Katteena olen käyttänyt paaliheinää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vitakola versoi talven jälkeen maasta. Kesäkuun alun halla koetteli hentoa alkua. Kuvassa Vitakola heinäkuun v. 2018 alussa.

Pyrin yleensä hankkimaan useita eri lajikkeita, jotta voin vertailla niiden käyttökelpoisuutta. Kävin eräässä lähellä sijaitsevassa taimitarhassa kyselemässä talvenkestäviä minikiivejä. Paikan omistaja suositteli minulle lajiketta Biskop, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Niinpä ostin taimen. Kotona sitten tutkiskelin taimen nimeä Actinidia deliciosa Biskop. Selvisi, että minulle oli myyty kiiviköynnös. Kun mainitsin taimitarhalle virheestä, selvisi, että virhe oli Hollannin päässä. Myyjä arveli, että voihan köynnös talvehtia meillä. En uskonut, mutta heinäkuun loppupuolella köynnöksen juuresta lähti pieni alku.

Marjatuomipihlajat (saskatoon, Amelanchier alnifolia) ja rusotuomipihlajat (A. lamackii)

Hankin ensimmäiset kaksi tuomipihlajaani v. 2016. Nämä olivat Obelisk-lajikkeita, jotka ovat puumaisen kapeita kasvutavaltaan. Istutin ne porttivahdiksi sireeniaitauksen viereen. Molemmat ovat tuottaneet alusta asti harvakseltaan miellyttävän makuisia marjoja. Marjat kypsyvät pensaassa kuitenkin eriaikaisesti, joten pensaassa on samanaikaisesti vihreitä, punaisia puoliraakoja ja kypsiä sinisiä marjoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Obelisk kasvaa portin vieressä.

Istutin pensaat savensekaiseen maahan, joka keväällä on hyvinkin märkä. Kasvupaikka on aurinkoinen. Pensaat säilyttävät kasvaessaan kauniin kapean kasvutapansa. Suojasin rungon verkkomaisella suojalla, jotta rusakot eivät pääse nakertamaan kuorta.

Hankin toisen saskatoonini viime vuonna (2017). Tämä lajike on Smoky. Samalla hankin marjovan rusotuomipihlajan ’Härkätien Herkun’. Nämä pensaat kasvavat hiekkamaisella rinteellä vierekkäin. En suojannut pensaita rusakoilta, mutta laitoin mansikkamuovin alle vähentämään rikkaruohojen kasvua . Talven jälkeen ne oli syöty lähes maahan saakka, ja varsinkin rusotuomipihlaja näytti kärsineeltä. Ne lähtivät kuitenkin kasvamaan hyvin alkukesällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Smoky ensimmäisen talven jälkeen. Alusta suojattu mansikkamuovilla.

Kumpikaan tehokkaasti kaluttuina ei kukkinut, joten marjoja odottelen. Muutamia marjoja ilmestyi kesällä 2019, mutta linnut olivat nopeampia ja mrjat menivät parempiin suihin.

 

Marjasinikuusama (Loncera caerulea var. edulis/kamtsathicum)

Tutustuin marjasinikuusamiin Viron puutarhamatkan messuilla v. 2017. Samalla kun ostin joitakin mustikkapensaita, tarttui mukaani parisen kuusamaa.

Tilasin vielä Suomesta lisää lajikkeita, joten minulla on seuraavat lajikkeet kasvamassa: Tomitska, Lebeduska, Siniszka, Nimfa, Aurora, Duet ja Morena. Näiden lisäksi ostin messuilta taimen, jossa ei ollut lajikenimeä.

Istutin pensaat samaan rivistöön tuomipihlajien kanssa, joten ne kasvavat hiekkapitoisessa rinteessä. Lisäsin istutuskuoppaan hevosen lantaa. Pensaiden juurella on mansikkamuovi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Marjasinikuusaman lajike. Rusakko oli kurittanut pensasta ensimmäisen talven aikana. Joissakin pensaissa oli myös kilpikirvoja, jotka olivat käärineet lehdet tötteröiksi.

Rusakot kurittivat pensaita viime talvena, joten vain yhteen pensaaseen ilmestyi jokunen keltainen kuusaman kukan näköinen kukinto. Ensimmäinen hapokas marja ilmestyi aivan heinäkuun alussa. Marja on aivan kuin venytetty mustikka, kuitenkin isompi.

Olin ensin suunnitellut siirtäväni pensaat keväällä omenatarhan sisälle, koska aidan viereen oli tullut muutamia istutuspaikkoja minikiivien kuoltua. Kevät oli kuitenkin helteinen ja kuiva, joten luovuin istutusaikeista. Toivottavasti loppukesä tai alkusyksy on sateinen, ja istutan pensaat sitten suojaan jäniksiltä.

Pensaat lähtivät hyvään kasvuun kesällä 2019. Kuiva kesä kylläkin näytti rasittavan pensaita. Ensimmäiset marjat ilmaantuivat pensaisiin jo kesäkuussa, ensimmäisinä puutarhan marjoista. Makoisia olivat. Näihin pensaisiin olin tyytyväinen ja hankin niitä lisää kesällä 2019. Istutin ne kuolleiden minikiivien tilale. Lajikkeita oli kolme Amfora, Volhova ja toinen Lebeduska. Istutin pensaat vasta, kun syksyn sateet olivat kostuttaneet maata.