Luumut

Puolakan luumupuut

Tilalla on vanha luumupuu, joka todennäköisesti on Yleinen Punaluumu (joku niistä). Se tuottaa jonkun verran juurivesoja. Puu on pienehkö, kapeakasvuinen ja vähän raihnainen. Luumuja on tullut joinakin vuosina, ei paljoa, mutta ne ovat hyvänmakuisia. Lisäksi tilalla on kasvanut joitakin kriikunapuita, jotka poistin, mutta juurivesoja pompahtelee kaadettujen puiden liepeiltä.

Poderak St Petersburg (2014),  Renklod Rozovaja  (2013), Vilmitar (2009) ja Zaretsnaja Rannaja (2014).  Siivosen keltaluumu (2016), Laatokan Helmi (Onega, 2016) ja Yleinen Keltaluumu (2016) ovat uusia hankintojamme. Näistä vain Vilmitar on tuottanut joitakin luumuja. Luumut ovat isohkoja ja maukkaita. Vilmitar on puuna hyvin voimakaskasvuinen. Vuosikasvu on ollut toista metriä, ja se on ulkonäöltään luutamainen. Arastelin ensin luumupuun leikkausta kumivuotovaroitusten takia, mutta olen leikannut puun loppukesästä, koska varsinkin Vilmitar on hyvin voimakaskasvuinen ja luutamainen. Poderakin kukinta oli upea 2016, mutta luumuja on ilmestynyt vain pari.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Poderak St Petersburgin kukinta alkamassa keväällä 2016. Puu oli hyvin koristeellinen täydessä kukassa. Luumuja ei kuitenkaan tullut kuin pari.

Tammikuussa 2016 oli kovat pakkaset ja lumipeitettä ei ollut nimeksikään. Useita hedelmäpuita kuoli. Näiden joukossa olivat 2014 hankitut luumupuut Vetraz ja Liivi Kollane Hunajaploom. Molemmat luumupuut kuolivat jalostuskohdan yläpuolelta, mutta rungot alkoivat tuottaa vesoja perusrungosta. Nämä luumupuut korvattiin heinäkuun alussa 2016 Siivosen keltaluumu- ja Laatokan Helmilajikkeilla.

Renklod Rozovaja kuoli yllättäen alkukesällä 2017, vaikka lehdet ja ensimmäiset kukat olivat ilmaantuneet. Ostin sen tilalle Euraasia 21-lajikkeen.

Podarok St Petersburg kukki runsaasti myös vuonna 2017, mutta nyt siihen tuli runsaasti luumuja. Luumut olivat keltaisia, pienehköjä ja alkoivat varista kypsyttyään. Niiden maku ei ole parhaimpien luumujen veroinen. Luumuja tuli niin paljon, että niitä riitti kuivattavksi. Kuivattuna Podarok-luumut olivat vähän karvaita ja happamia.

Ensimmäinen todella hyvä luumuvuosi koitti vuonna 2019. Podarok St Petersburg (Pietarin Lahja), Laatokan Helmi, Siivosen Keltaluumu ja Vilmitar olivat niin täynnä luumuja, että ongelmaksi tuli niiden hyödyntäminen. Luumut valmistuivat vielä nopeaa tahtia. Luumut menivät tuorekäyttöön ja kuivaukseen. Kuivauksessa puolitin luumut. Ensin en ottanut kiveä pois, mutta kuivausaika kivellisellä puolikkaalla oli niin pitkä, että seuraavan erän kuivausta varten poistin kivet. Zaretsnaja Rannaja tuotti joitakin luumuja. Yleinen keltaluumu sekä Euraasia 21 olivat puina molemmat niin nuoria, että päättivät passata. Näistä luumuista suurikokoinen Vilmitar oli mielestäni herkullisin.

Mainokset