Hedelmäpuiden kasvatus

Hedelmäpuiden kasvatus

 Hedelmäpuiden istutus

Hedelmäpuita kasvaa tilallamme noin 100, joista olemme istuttaneet lähes 90. Tilalla oli vähän yli kymmenen vanhaa omena-, luumu- ja kriikunapuuta, kun muutimme vuonna 2009. Valtaosa hedelmäpuista on omenapuita eli 80. Päärynäpuita on kahdeksan, luumupuita seitsemän ja kirsikkapuita viisi.

Istutimme 51 hedelmäpuuta aidattuun tarhaan v. 2009 (tarha no. 2). Tarha on aurinkoisella ojitetulla savipellolla. Tarkoitus oli kaivaa 60 x 70 cm istutuskuopat, mutta niistä kaivettiin syvemmät. Savimaahan, jossa oli ensin paksu kova savikerros ja sen alla vieläkin tiiviimpi, vaalea savikerros, oli kuopan kaivaminen vähintäänkin haastavaa varsinkin, kun kesä oli kuuma. Hedelmäpuut istutettiin seitsemään riviin: kuusi riviä omenapuita ja rivi muita hedelmäpuita. Hillittykasvuiset omenapuut ovat kahden metrin etäisyydellä toisistaan. Muutoin puut ovat neljän metrin välein. Onneksi saimme apujoukkoja! Heti kaivamisen jälkeen alkukesällä kuopat täyttyivät vedestä, mikä oli varoitus. Siksi hedelmäpuut istutettiin kummulle, jotta juuret eivät tukehtuisi veteen keväisin ja syksyisin. Kuopat täytettiin saven, tuontimullan ja turpeensekaisen hevosenlannan seoksella.

hyvä omenapuu ja omenia 2014

Puut istutettu 2009 ja omenasatoa v. 2014

Seuraava aidattu tarha istutettiin alkukesästä 2011 (tarha no. 3). Tarhaan oli hankittu 12 siideriomenapuuta Englannista.  Lisäksi istutettiin kolme kotimaista omenapuuta. Tälle omenatarhalle valittiin paras mahdollinen paikka tontilta, jotta englantilaiset puut talvehtisivat hyvin. Tarha on loivassa rinteessä, eteläaurinko lämmittää sitä ja maalaji on hyvin hiekkapitoista ja siksi läpäisevää. Kuopat kaivoi pieni kaivuri, mutta ne olivat niin suuria, joten kuoppien täyttäminen kävi työstä. Hiekkapitoisen maan joukkoon sekoitin melkoisesti multaa ja maatunutta hevosenlantaa. Istutin kaikki taimet jonkin verran koholle.

Kaikki aidatut alueet oli istutettu, mutta teiden varsille mahtui vielä hedelmäpuita! Nämä puut istutimme vuosina 2013- 2015. Kaikki n. 60×70 cm istutuskuopat olivat savimaassa, mutta ne eivät olleet niin märällä paikalla kuin 2. tarhan kuopat. Istutin taimet kuitenkin osittain maanpinnan yläpuolelle koholle. Kuopat täytettiin saven ja maatuneen hevosenlannan seoksella. Tällöin istutimme kesäomenapuiden lisäksi päärynäpuita, luumupuita, kirsikkapuita ja aprikoosipuita. Jälkimmäiset kuolivat talvella 2014/15 ja ne korvattiin muilla hedelmäpuilla. Koska hedelmäpuut eivät ole aidatussa tarhassa, jokainen puu on aidattu estämään rusakoiden ja kauriiden aiheuttamia tuhoja.

Hedelmäpuiden tukeminen ja suojaus

Istutuskuopan pohjalle olen asettanut 2 – 3 tukikeppiä, jotka antavat hyvän tuen puulle. Tukikepit lahoavat parin vuoden kuluttua, ja ne poistetaan. Kaikki hedelmäpuut eivät ole kuitenkaan suorassa. Hillittykasvuiset omenapuut olemme joutuneet tukemaan jatkuvasti. Yksi niistä keikahti kumoon omenasadon vuoksi. Nyt ne puut on tuettu kyllästetyin aidanseipäin. Vaikka hillittykasvuiset taimet tuottivat hedelmiä aikaisemmin kuin Antonovkarunkoon jalostetut, ovat jälkimmäiset satoisampia ja pidän isommista puista enemmän. Tosin joudun niitä leikkaamaan melkoisesti, jotta poiminta olisi helpompaa.

tuetut omenapuut

Hillittykasvuiset omenapuut on tuettu kyllästetyin seipäin

Suojaan kaikki nuoret rungot myyriä vastaan marraskuussa muovispiraalilla, jonka otan pois viimeistään maalis-huhtikuussa, jotta muovi ei haudo runkoa. Näin paremman runkosuojan Fruticetumissa. Se on vahva tiheä verkko, joka voidaan jättää paikoilleen koko vuodeksi.

Ahkera ruohonleikkuu vähentää myyräpiiloja, mutta toisaalta puiden alle myyrän on hyvä rakentaa käytäviä katteiden sekaan.

Tien varrella kasvavat puut on suojattu hirvieläimiltä ja rusakoilta 1,5 m korkealla verkolla, joka on tuettu maahan neljästä kohdasta. Tämä verkko on puun ympärillä koko vuoden ja hankaloittaa leikkausta ja kitkemistä jonkin verran.

Hedelmäpuiden hoito

Kastelu

Kastelen hedelmäpuita vain istutuksen yhteydessä. Jos maa on kostea tai jopa märkä, niin kastelen vain ruukkupaakun. Yleensä pyrin istuttamaan sadetta vastaan. Jos maa on kuiva, niin kastelen 1-2 kannullisella istutuskuopan yläosan, johon taimi tulee.

Lannoitus ja kalkitseminen

En ole lannoittanut hedelmäpuita istutuksen jälkeen. Istutuksen yhteydessä istutuskuoppaan sekoitan maatunutta hevosenlantaa, jota tuodaan tontille  vuosittain 10 – 25 m3 . Maa lienee jonkin verran hapan, mutta en ole kalkinnut sitä. Sen sijaan tuhkaa syntyy runsaasti ja siitä saavat hedelmäpuut osansa vuosittain.

Hedelmäpuiden leikkaus

Leikkaan omenapuita kevättalvella ja syyskesällä. Muut hedelmäpuut leikkaan syyskesällä. Vanhojen omenapuiden joitakin suuria oksia on leikattu vain talvella. Jos omenoita on paljon, kuten vuonna 2014, puita ei voinut leikata syyskesällä. Minusta on vaikuttanut siltä, että keväällä tehty leikkaus saa puut kasvamaan innokkaammin kuin syyskesällä tehty, ehkä vain kuvittelen. En ole leikkausekspertti, mutta leikkaan puun sisäänpäin kasvavat oksat pois, samoin kuin toisen oksan päälle kasvavat oksat. Leikkauksen tavoitteena on lisätä oksistolle auringonvalon määrää.  Lisäksi lyhennän oksien pitkää vuosikasvua. Puu saa olla vain niin korkea, että pienillä tikkailla pärjää sadonkorjuussa.

Oksien taivuttaminen

Alkuvuosina taivutin jyrkässä oksakulmassa kasvavia oksia pyykkipoikien avulla, mutta se ei ollut aina tehokasta. Sitten taivutin vähän tukevampia oksia narun ja tiiliskivien avulla. Oksat taipuivat hyvin, mutta tarha oli melkoisen täynnä naruja ja kiviä. Uusista taimista olen vain leikannut ne oksat pois, jotka saattaisivat revetä myöhemmin hedelmien painon vuoksi.

Rikkaruohot

Aluksi käytin kuoriketta ja muovikatetta hillittykasvuisten hedelmäpuiden juurilla ensimmäisessä tarhassa. Kuorikate hävisi vuoden parin aikana ja sitten hankin heinäpaaleja ja olen parin vuoden välein kattanut heinillä  puiden aluset. Joudun kitkemään jonkun verran katteesta huolimatta ja katteen ympäriltä olen vähentänyt rikkaruohojen elinvoimaa Roundupilla.

Lustokuoriainen

Anisovkaomenapuu kuoli kesän 2013 aikana. Huomasin rungossa pieniä pyöreitä reikiä, jotka vastasivat Meeri Saarion kirjan (Kotipuutarhan marjat ja hedelmät) kuvausta lustokuoriaisen tuhosta. Lustokuoriaisnaaras oli löytänyt sopivan puun muniakseen runkoon. Myöhemmin munista kuoriutuneet toukat käytävillään tuhosivat puun. Hankin sinistä liimapaperia ja punaista liimamuovilaattaa (Biotus Oy). Toukokuussa asetin molempiin tarhoihin lustokuoriaisansat, joissa Sinol houkuttelee lustokuoriaiset ja muitakin hyönteisiä liima-ansoihin. Asetin toisen tarhan sisään virheellisesti ansan, mutta seuraavana vuonna asetin molemmat ansat tarhojen ulkopuolelle. Lustokuoriaistuhoja ei ole sen jälkeen tullut.

lustokuoriaisansa

Lustokuoriaisansa, jossa molemmissa liima-ansoissa runsaasti hyönteisiä

Kehrääjäkoi

Varsinkin kesällä 2014 kehrääjäkoit kutoivat verkkoja omenapuihin. Seuraavana vuonna verkkoja oli huomattavasti vähemmän. Kehrääjäkoit olen poistanut ihan mekaanisesti katkaisemalla niiden saastuttamat oksat ja upottamalla oksat veteen.

Rupiset omenat

Omenissa on esiintynyt jonkin verran rupea, varsinkin joissakin lajikkeissa kuten Melbassa ja Moskovan Päärynäomenissa. Tänä vuonna (2015) rupisia omenia oli aikaisempaa paljon enemmän. Muumiotauti voi iskeä vioittuneisiin omeniin. Rupisen omenan ulkonäkö ei ole paras mahdollinen, mutta muuta haittaa omaan käyttöön sillä ei ole. Olen joskus pyrkinyt haravoimaan ruvelle alttiiden omenapuiden lehdet syksyisin, mutta eipä näytä auttaneen.

lobo

Lobossa oli runsaasti rupisuutta 2015

Muumiotauti

Muumiotauti on ollut kaikkein ikävin tauti, koska saastuneet omenat ovat käyttökelvottomia. Sitä on esiintynyt omenoissa, luumuissa sekä päärynöissä. Pyrimme poistamaan hedelmät heti, kun niissä näkyy muumiotautia, ja ne kuljetaan pois. Joinakin vuosina muumiotautia näyttää esiintyvän enemmän kuten tänä vuonna johtuen sääoloista ja muiden tekijöiden vioittamista omenoista. Muumiotauti iskee sitten vioittuneisiin omeniin.

Pihlajanmarjakoi

Vuonna 2014 oli erinomainen omenasato, sato oli laadullisesti hyvä ja omenat suuria. Pihlajamarjakoit nauttivat silloin hienosta pihlajamarjasadosta. Tänä vuonna (2015) koit joutuivat tyytymään olemattomaan pihlajamarjasatoon ja siirtyivät herkuttelemaan muutenkin jo huonoa omenasatoa. No, syöntiomenoita ei ole paljonkaan saatu, mutta mehuksi omenat vielä kelpaavat.

Siideriomenapuiden hankinta

Vuoden 2010 aikana selvitimme, mistä voi hankkia aitoja englantilaisia siideriomenapuita. Englantilaiset taimitarhat eivät yleensä toimittaneet taimia Kanaalin yli. Yksi tarha kuitenkin löytyi ja hyvä tarha löytyikin. Säätiömuotoinen Agroforestry Research Trust on monipuolinen toimija: tutkimusta, konsultointia ja taimikauppaa. Taimilistalla oli runsaasti siideriomenalajikkeita, joita niitä löytyi vielä varastostakin. Palvelu oli hyvin ystävällistä. Tilasimme 12 siideriomenapuuta, yhteensä 8 lajiketta. Ne oli vartettu MM106 runkoon, joten ne eivät ole kaikkein voimakaskasvuisimpia (semi vigorous). Toivoimme saavamme toimituksen mahdollisimman myöhään keväällä, jotta emme saisi puita talvella. Taimet tulivat paljasjuurisina, melko lyhyiksi leikattuina ja hyvin pakattuina maaliskuussa. Olin varautunut taimien tuloon suurin ruukuin, koska arvelin, että ne olisivat Vihdissä liian aikaisin. Hyvä niin. Alkukevään ne talvehtivat navetassamme, juurtuivat ja silmut alkoivat puhjeta. Kasvu ruukuissa jatkui loppukevään ja alkukesän ulkona. Juuripaakut pysyivät koossa, kun kesällä istutimme puut omiin kuoppiinsa.

Dabinet

Dabinet lokakuussa 2015 ennen sadonkorjuuta

Puiden lajikenimien dokumentointi

Taimien lajikenimet ovat usein muoviliuskoilla. Ne kuitenkin häviävät ennemmin tai myöhemmin, ja sitten lajikenimet voivat unohtua. Siksi ostetut taimet kannattaa aina dokumentoida, jotta myöhemminkin voi varmistaa lajiketiedot. Hedelmätarhasta kannattaa tehdä kartta.

Joskus käy niin, että lajike ei olekaan se, minkä on ostanut. Huomasin, että ostamani Safram Pohjolan omena ei vastannut lajikekuvausta. Kävin näyttämässä omenaa taimitarhassa, jossa puu oli vartettu ja virhe todettiin. Lajiketta ei kuitenkaan ole tunnistettu. Onneksi omena on hyvänmakuinen ja puu on ollut satoisa. Hedelmätarhan kartassa kyseinen omena puu on nyt ilman lajikenimeä. Virhe voi tapahtua useassa vaiheessa. Tässä tapauksessa on ollut mahdollista, että varteoksa on tullut varttajalle väärällä nimellä tai oksat ovat menneet varttajalla sekaisin. Suurissa taimikaupoissa nimilaput voivat vaihtua.

ei safram pohjola

Safram Pohjolana myyty. Lajike tuntematon

Menetetyt hedelmäpuut 

Olen vuosien mittaan menettänyt joitakin hedelmäpuita. Talvi 2009/2010 on ollut ainoa myyrävuosi Vihdissä tähän asti. Olin silloin asentanut verkkomaiset myyräsuojukset, mutta ne olivat joko liian harvat tai myyrät pääsivät muuten suojuksiin. Kaksi puuta, joiden kuoret oli syöty ympäriinsä, kuoli seuraavan kesän aikana. Myyrät olivat nakerrelleet useita muitakin puita mutta vain paikoitellen. Suojasin ne vahalla, ja puut säilyivät hengissä.

Olosuhteet olivat todennäköisesti huonot aprikoosipuille (ELL1 ja Krasnosekii) ja luumupuulle (Reine Claude D’oullins), jonka hankin kahteen otteeseen.

Anisovkan menetin lustokuoriaistuhon takia. Lisäksi menetin Viktoria luumupuun kahden talven jälkeen ja omenapuun (Astrakaani Iso Kuulas) ensimmäisen talven jälkeen 2014/2015). Syitä en ole pystynyt selvittämään.

Talven 2016 kova pakkaskausi ja vähäinen lumipeite verottivat hedelmäpuita. Omenista kuolivat Tallinnan päärynäomena (2009), Red Free (2014) ja siideriomena Tremletts Bitter (2011). Luumupuista kuolivat Vetraz ja Liivi Kollane Hunajaploom, molemmat ostettu 2014. Lada- ja Pepi-päärynäpuut kuolivat myös.  Pepi sekä Tremlets Bitter olivat molemmat huonokuntoisia, joten niiden menehtyminen ei ollut yllätys. Muille hedelmäpuille talvi vain oli liian kova, ja puut kuolivat jalostusosan yläpuolelta.

Mainokset