Tilamme on myynnissä

Puolakan puutarha- ja siideritilamme on myynnissä. Haluamme muuttaa lähemmäksi lastenlapsiamme kymmenen täällä vietetyn upean ja antoisan vuoden jälkeen.

Hedelmäpuita on tilalla noin 100 ja niiden lisäksi runsaasti marjakasveja kuten  vadelmia, viinimarjapensaita, mansikoita, saskatooneja, mustikkapensaita, sinimarjakuusamia, minikiivejä, viiniköynnös, mesimarjoja ja tyrnejä. Lisäksi tietysti tilalla on hyötypuutarha ja runsaasti perennoja.

Omenan kasvatuksen tavoitteena on ollut syöntiomenoiden lisäksi  tuottaa niitä mehuksi ja siideriksi. Puolet mehusta olemme pakastaneet pastoroimattomana myöhemmin nautittavaksi aamumehuna. Toisesta puolesta olemme tehneet siideriä. Meillä on noin 80 omenapuuta ja 50 eri lajiketta. Mukana myös englannista tuotettuja siideriomena- lajikkeita (true cider apples). Se mahdollistaa erinomaisten aromikkaiden ja maukkaiden siiderien valmistuksen. Kuten englantilaiset asian ilmaisevat: ”It’s all about the Apples”. Omia siidereitä on mukava nauttia omassa pubissamme ”Olkkala Rose Cider House & Pub”, jonka olemme rakentaneet navettaan.

Vaikka kutsumme tätä tilaksi on se kuitenkin omakotitalo isolla puutarhalla ja navetalla.

Upeita kuvia ja lisätietoja löytyy täältä: https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/vihti/14997918

Mainokset

Lisää kokemuksia Evermat- ja Excalibur-kuivureista

Ensimmäisten kuivauskokeiden jälkeen kirjasin kuivauslämpötilat ja –ajat.  Näitä kuivauseriä oli kolmisenkymmentä kesän ja syksyn 2017 aikana. Evermat kuivasi nopeammin kuin Excalibur-kuivuri. Excaliburin etuna on laajempi kuivauspinta, koska tasoja on 9 ja tason kuivauspinta-ala on suurempi kuin Evermatin. Lisäksi kuivattavat mansikat, banaanit ja tomaatit eivät jää kiinni Excaliburin Paraflex-päällysteisiin kuten kävi Evermatissa. Myös kuivaustuloksessa on eroja näiden kahden kuivurin välillä. Excaliburissa Paraflex-päällysteen päällä esim. kuivatut omenasiivut ovat nahkeampia, mutta Evermatissa ne ovat rapeampia. Nahkeuden takia kuivumisastetta oli vaikeampi arvioida. Evermatiin voi hankkia kaksi ritilää lisää nykyisten neljän lisäksi. Senkin jälkeen Excaliburissa on enemmän kuivauskapasiteettia.

Kuivurit sopivat erinomaisesti omenoiden ja päärynöiden, sienten, nokkosten, lehtikaalin ja juuresten kuivaukseen. Yrttejä en kuivaa, koska pakastan ne. Sen sijaan mustaviinimarjojen, karviaisten, mustikoiden ja luumujen kuivaus vei kauan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Afroditaomenoiden siivutus mandoliinilla on nopeaa. Ensin omenaporalla poistetaan siemenkota.

Omenat kuivasin siivuina. Ensin leikkasin ne veitsellä, mutta sitten hankin mandoliinin, jolla sain tasapaksuja siivuja. Talouskoneeni ei soveltunut kokonaisen omenan siivuttamiseen. Kuivauslämpötila oli  40 o. Kuivumisaika riippui omenasiivujen paksuudesta, jota mandoliinilla on helppo säätää. Evermatilla kuivausaika oli 4-6 t ja Excaliburilla 6-10 t riippuen omenasiivujen paksuudesta. Ensimmäiset omenaerät kostutin sitruunamehulla tummumisen estämiseksi. Myöhemmin huomasin, ettei tummuminen ollut niin voimakasta eikä haitannut, joten luovuin sitruunasta. Joihinkin eriin ripottelin kanelia tai vaniljasokeria mausteeksi. Kuivasin useita lajikkeita: Kaneliomenat, Brödtorpin syys, Uslada, Oranie, Slava, Julij Naturalis, Wealthy, Afrodita, Kymppi ja Imrus R. Kaikki lajikkeet sopivat kuivaukseen ja ovat erinomaisia maultaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omenaviipaleet Excaliburin kuivaustasolla.

Päärynäsiivut kuivasin myös 40 o:ssa. Ainoana lajikkeena kuivasin vain Rumnaja Letnaja-lajiketta, joka ei ole mitenkään erinomainen. Se kärsii muumiotaudista, halkeilee, kypsyy helposti yli eikä ole maultaan erinomainen. Muut päärynälajikkeeni eivät vielä tuota hedelmää. Päärynöitä oli vähän, ja kuivasin ne yhdessä omenasiivujen kanssa, joten kuivausaika oli noin 5 t. Kuivatut päärynät olivat kyllä hyviä.  Ainoa luumu, josta sain satoa, oli Poderak St Petersburg.  Halkaisin luumut ja poistin kivet. Kuivasin luumut ensin 50 o:ssa ja sitten 40 o:ssa. Kuivausaika oli peräti 12 t. Maultaan kuivatut Podarok-luumut olivat melko karvaita ja happamia. Toivottavasti muut luumuni alkavat tuottaa pian satoa, jotta voin kokeilla niiden kuivaamista.

Marjojen kuivaus tuotti pettymyksen, koska juuri niitä sekä hedelmien kuivausta varten olin kuivurit hankkinut. Mustaviinimarjat kuivasin kokonaisina  40o:ssa, 50o:ssa ja Excaliburissa 27 t:n jälkeen 60o:ssa. Excaliburissa kuivaus kesti 54 t ja Evermatissa 27 t. Karviaiset kuivasin puolitettuina samoissa lämpötiloissa kuin mustaviinimarjat. Kuivausaika oli Excaliburissa 24 t ja Evermatissa 14 t. Mustikat ja mansikat olin kuivannut aikaisemmin ja niiden kuivauksesta kerroin jo edellisessä blogissani.

Kasvatin viime kesänä viittä tomaattilajiketta, ja ne tuottivat ihan kiitettävästi satoa. Valmistan  niistä yleensä tulisia tomaattikastikkeita, jotka pakastan. Nyt myös kuivasin niitä siivuina 40 o:ssa Excaliburissa 17 h ja Evermatissa 14 t. Tomaatti on aivan erinomaista kuivattuna.

Kokeilin perunoiden, porkkanoiden, nauriiden ja daikonin kuivausta siivuina. Esikeitin niitä 2 min kiehuvassa vedessä ennen kuivausta. Sirottelin niiden päälle suolaa, savupaprikaa ja cayannepippuria. Kuivauslämpötila oli 50 o ja ne vaativat 7 t kuivuakseen sekä Excaliburissa että Evermatissa. Tavoitteeni oli saada niistä chipsejä, mutta melkoisen kovia koppuroita niistä tuli. Juuresten kuivaus vaatii vielä opettelua.

Nokkoset huuhtelin ja kuivasin vain niiden lehdet 30 o:ssa 5 t Evermatissa. Lehtien kuivaus onnistui erinomaisesti. Lehtikaalia keräsin suuren korillisen. Riivin pois päälehtisuonen ja esikeitin riivityt lehdet 2 min. Kuivasin lehdet Excaliburissa n. 40 o:ssa 6 t. Sekä nokkoset että lehtikaalit menivät pieneen tilaan lasipurkkiin, koska sain ne sormin jauhettua murusiksi. Olen lisännyt niitä keittoihin.

Suppilovahveroiden kuivaus onnistui myös erinomaisesti. Suuret sienet puolitin. Kuivauslämpötila oli 40 o ja kuivausaika 3-5 t Evermatissa.

Olen miettinyt, miksi kuivaus Excaliburissa vie kauemmin kuin Evermatissa. Excaliburin 9 tasoa ovat melko lähellä toisiaan. Lisäksi tasojen päällä on tiiviit Paraflexkalvot. Ilma ei todennäköisesti kierrä yhtä tehokkaasti kuin Evermatissa, joiden ritilät ovat avoimet ja melko kaukana toisistaan. Evermatista myös kuivausilma pääsee hyvin ritilämäisen kannen läpi. Excaliburin rakenne on suljetumpi. Kuitenkin Excaliburin suurempi kuivausala kompensoi pidempää kuivausaikaa, ja suurien määrien kuivauksessa Excalibur on tehokkaampi.

Oma haasteensa tuo kuivattujen ainesten säilyttäminen. Minulla ei ole suositeltua viileää, kuivaa ja pimeää tilaa, joten säilytän ne keittiön pimeässä kaapissa. Onneksi lasipurkkeja riittää, mutta kaappitila tekee tiukkaa. Marjat, hedelmät ja kasvikset kutistuvat kuivauksen ansiosta kolmannekseen tai jopa viidennekseen alkuperäisestä tilavuudestaan. Tosin vaikka omenasiivu kutistuu, niiden käppyräiset siivut vievät paljon tilaa lasipurkissa, vaikka niitä tiivistää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omenaviipaleita purkissa. Onneksi avomaankurkkuja ei tullut kylmän kesän ansiosta, joten lasipurkkeja riittää.

Kuivurit on nyt kannettu talveksi lämpimään varastoon. Ensi kesänä kokeilen ainakin soseutettujen marjojen kuivaamisen kalvona, jos näin saan kuivausaikaa nopeutetuksi. Sitten kokeilen chipsien tekoa juureksista, jos vaikka onnistuu vähäisellä öljyn lisäyksellä tai jollakin muulla konstilla. Lisäksi kokeilen ohuiden maustettujen ruisleipäsiivujen kuivausta.

Evermat- ja Excalibur-kuivurit

Olin suunnitellut kuivurin hankkimista marjojen, hedelmien ja kasvisten kuivaukseen jo kolmen vuoden ajan. Eniten kiinnosti kuivurin hyödyntäminen omenoiden ja säilöntään, koska pakastetut omenaviipaleet ovat sulatuksen jälkeen veteliä. Ne soveltuvat kyllä leivontaan mutta eivät naposteluun.

Päädyin kuivuripohdinnoissani hankkimaan Excaliburin, mutta toisin kävi. Olin kodinkoneliikkeessä muilla asioilla, kun huomasin Evermat-kasvikuivurin ikkunassa. Siinä keskusteltuani myyjän kanssa ajattelin ottaa kuivurin mukaani. Se oli kaupan ainoa kuivuri ja oli näytekappaleena kadun puolelta vähän kellastunut. Sain kuivurista hyvän alennuksen ja lähdin tyytyväisenä kaupasta. No, vähän myöhemmin huomasin, että nettitilauksena olisin saanut sen vieläkin halvemmalla.

 

                    Omenarenkaiden ja puolitettujen kirsikoiden kuivaus onnistui hyvin                  Evermatissa

Suomenkielinen ohjekirja ei ollut kaikkein parhaimpia, mutta helppokäyttöisenä sain kuivurin toimimaan heti. Kokeilin ensin ulkomaisten omenien kuivaamista, koska omat omenani eivät olleet kypsiä heinäkuussa. Kastoin omenarenkaita sitruunamehussa värjääntymisen estämiseksi ja maustoin osan kanelilla. Erinomaisia tuli ja suhteellisen nopeasti. Sitten kokeilin mansikka- ja banaaniviipaleitten kuivausta. Kuivurin käytössä tuli ongelmia. Kuivurissa on neljä metallista kuivausritilää, jotka ovat säädettävissä joko kuperiksi tai koveriksi. Ritilöiden paikkaa tulee vaihtaa kuivumisen aikana, ja niitä tulee myös kiertää. Kuivasin sekä mansikka- että banaaniviipaleet kuiviksi, mutta ohuet viipaleet eivät helposti irronneet ritilöistä, vaan osa jäi kiinni. Kokeilin mansikan kuivausta myöhemmin niin, että kesken kuivausta yritin irrottaa niitä ritilöistä, mutta pieni osa jäi edelleen kiinni. Ritilät ovat helposti pestävissä, mutta oli tylsää pestä kiinni jääneitä mansikoita. Myöhemmin kokeilin halkaistujen imeläkirsikoiden, retiisien sekä minuutin ryöpätyn lehtikaalin kuivausta, ja ne onnistuivat hyvin.

 

Mansikat Evermatissa toisen kerran kuivauksessa, jolloin mansikat irtosivat verrattain hyvin.

Olin kuitenkin pettynyt irrottamisongelmiin, epätasaiseen kuivumiseen ja ei tasomaisiin ritilöihin, johon oli hankala ripotella marjoja niin, etteivät ne olisi kiinni toisissaan. Päätin tilata 9-tasoisen Excaliburin. Kuivurin mukana tuli ohjekirja sekä laajempi yleisesti kuivausta esittelevä kirja. Ohjekirja oli englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi ja hieman sekava. Hyvää lisätietoa löytyi ohjekirjan Questions and Answers –osiosta. Amerikkalaisessa hyvässä kuivauskirjassa suositeltiin korkeampia kuivauslämpötiloja kuin lainaamassani Sahlinin kuivausta käsittelevässä kirjassa. Tilasin myös Paraflexx-päällysteet kaikille tasoille, jotta kuivattujen marjojen ja hedelmien irrotus onnistuisi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuivattuja omenarenkaita Excaliburissa. Renkaat kastettu ensin sitruunamehuun ja maustettu sitten kanelilla tai vaniliinisokerilla.

Kuivasin ensin omenien, banaanien ja mansikoiden viipaleita, ja kuivaus sujui hienosti. Sitten poimin sangollisen mustikoita, joista laitoin n 7 l molempiin kuivureihin, siten että kaikilla tasoilla oli mustikoita. Kuivaustulos olikin yllätys. Aloitin ensin kuivauksen 40 o:ssa ja nostin kuivauslämpötilan myöhemmin 50 o:een, siten että molemmissa kuivureissa oli samat lämpötilat. Evermat kuivasi mustikat noin 18 h:ssa, siten että noin 20 % tarvitsi lisäkuivausta. Sen sijaan Excaliburin mustikoista vain pieni osa oli kuivia. Vähensin Excaliburista mustikoita Evermatiin kuivien mustikoiden sijaan ja kuivasin mustikoita 2 vrk yhteensä. Vielä silloinkin oli isohko osa Excaliburissa kuivatuista mustikoista kosteita. Lopetin kuivauksen siihen. Erottelin kuivat ja kosteat mustikat toisistaan, mikä oli työläs urakka. Kuivauksen hitaus ja epätasaisuus olivat pettymys. Ehkä mustikoita oli alun perin Excaliburissa liikaa, joten täytyy pienentää ensi kerralla määrää.

 Mustikoita Evermat-kuivurin ritilällä. Kerralla voi kuivata noin kilo mustikoita eli 250 g ritilällä. Kuivaus vei noin 18 h. Kuivaus onnistui hyvin, mutta aika on pitkä.

 

Mustikoita Excalibur-kuivurin tasolla. Kuivuminen kesti 24 h. Ennen sitä oli 18 h jälkeen vähennetty mustikoita Evermat-kuivuriin. Kahden vuorokauden jälkeen osa mustikoista vielä kosteita. Ehkä mustikoita oli liikaa.

Tässä joitakin huomioita. Molemmat kuivurit oli helppo puhdistaa. Varsinkin Paraflexx päällysteet puhdistuivat pyyhkimällä. Evermatin ritilät vaativat välillä tiskauksen käsin. Ei konepesua. Molempiin kuivureihin menee todella paljon kuivattavaa. Kun laitoin Excaliburiin runsaan kilon banaania, kilon omenia ja kilon mansikoita, jäi vielä kolme tasoa tyhjäksi, ja kuivaus onnistui hyvin. Tämä ei ole meillä ongelma, koska tuotamme hedelmiä, marjoja ja kasviksia runsaasti. Molemmat laitteet hurisevat, lämmittävät ja niistä lähtee myös kuivattavien marjojen ja hedelmien tuoksuja. Tuoksut ovat sinänsä ok. Hurinan takia laitteet on sijoitettu takkahuoneeseen, jonka ovet suljetaan. Silloin hurina ei häiritse alakerrassa. Takkahuone on makuuhuoneen alapuolella, ja yöllä hurina kuuluu selvästi. Siksi aioin kuivata vain päiväsaikaan.

Seuraavaksi kokeilen viinimarjoja ja karviaisia. Myöhemmin tulevat juurekset ja sienet.

 

 

Laatikkoviljelyn ensimmäinen kesä

Laidat asennettiin kohopenkkien ympärille kasvimaalle syksyllä 2016. Peitin laatikoiden välit muovipeitteellä. Kohopenkit pysyvät näin kuosissaan, ja penkkien välien rikkaruohojen kitkentä on vähentynyt.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ensimmäisessä rivissä on yhdeksän 5 m pitkää laatikkoa

Kokemukset laatikkoviljelystä ovat olleet peräti hyviä. Kasvimaa on siistimpi. Laitoin joidenkin laatikkojen pohjalle suodatinkankaan kesän alussa, koska näissä kasvipenkeissä kasvoi paljon kortetta, jotka ovat Puolakantilan hankalimpia rikkaruohoja. Uudistettu kasvimaa on hyötynyt alkukesän kosteudesta. Kohopenkit kuivuvat nopeasti, mutta eipä ole tarvinnut paljon kastella. Sato on tosin myöhässä myös kasvimaalla kylmän toukokuun jälkeen.

Mitä laatikoissa sitten kasvatan tänä vuonna! Perunoita, porkkanoita, keltajuurta ja naurista. Haen salaatteihin eri salaatteja, kolmea lajiketta lehtikaalia, retiisejä, Daikon-retikkaa, salaattifenkolia ja Outdoor Girl -tomaatteja. Yrttejä on runsaasti: persiljaa, tilliä, venäläistä rakuunaa, salviaa, minttulajikkeita, timjamia, kirveliä ja tietysti korianteria. Sipuleista löytyy kelta- ja punasipulia, valkosipulia, pilli- sekä ruohosipulia. Lisäksi kasvatan hernettä, sokerihernettä, papua ja härkäpapulajikkeita. Parsaa, kyssäkaalia, ruusukaalia, Uudenseelannin pinaattia, kesäkurpitsaa, spagettikurpitsaa, avomaankurkkua sekä yksi jättikurpitsakin kasvaa penkeissä. Maissi sekä härkäpavut on istutettu laajempiin kohopenkkeihin.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Laatikossa kasvaa lehtikaalia ja sipulia. Taustalla on hernepenkki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Porkkanoita ja sipuleita. Taustan laatikossa salaattia ja tilliä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäiset kesäkurpitsat on korjattu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Salaattifenkoli on vielä pientä, mutta nauriita on jo korjattu

 

Kylmä toukokuu hidasti kasvuunlähtöä, vaikka penkit oli peitetty harsoilla. Niiden levittäminen laatikkojen päälle olikin aikaisempaa helpompaa. Yleensä siementen itävyys on ollut erinomainen tai hyvä lukuun ottamatta keltajuurta. Kelta- ja punajuuren itäminen on usein ollut huonoa ja niin tänä vuonnakin. Persiljan osalta seurasin ensimmäistä ja viimeistä kertaa ohjetta liottaa siemeniä ennen kylvöä. Onkohan ohjeen antaja koskaan itse kokeillut, millaista on kylvää pieniä, märkiä siemeniä maahan? Huono ohje!

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Käytän ruohonleikkuujätettä katteena. Tässä katettu maissipenkki, joka on isompi eikä lautojen ympäröimä

 Lehtikaalit olivat harson alla pidempään, mutta ne olivat aivan uskomattoman hyvinvoivia, joten otin harson pois jo heinäkuun alussa. On helpompaa korjata lehtiä, kun ei tarvitse siirtää harsoa. Viime vuonna lehtikaalit olivat heinäkuussa todella kaluttuja, mutta tänä kesänä tuholaisia on ollut selvästi vähemmän. Joissakin nauriissa, retiiseissä ja retikoissa on toukkien aiheuttamia käytäviä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Härkäpapuja on kolmea lajiketta. Pieniä pavunpalkoja on jo näkyvissä.

Nyt heinäkuun lopussa olen pakastanut yrttejä, salaattiainekset saan omasta tarhastani, perunat, nauriit ja sipulit sekä ensimmäiset kesäkurpitsat ovat valmiita. Sen sijaan herneet, pavut, porkkanat, maissit, avomaankurkut, kurpitsat, salaattifenkoli, kaalit ja pinaatti antavat vielä odottaa itseään. Ensimmäinen tomaatti on punertumassa.

Ja kaikki ovat niin maukkaita ja tuoreita.

 

Chilejä omista ruukuista

Pidän tulisesta ruuasta ja mausteisista chutneysta. Chilit saan omasta ”maasta”, eikä ole tarvinnut turvautua kaupan mietoihin chileihin. Niitä vain pukkaa yli oman tarpeen.

Talvehditan chilini sekä sisällä että verannalla. Näiden kasvien lisäksi kasvatan uusia taimia keväisin.

Olen säilyttänyt kaksi chiliä ”Ring of Fire” ja ”Hungarian Hot Wax” kastelu-ruukuissa sisällä  valoisalla ikkunalaudalla kaksi vuotta. Chilit ovat voineet hyvin, ja ne alkavat kukkia alkukeväällä. Ensimmäiset chilit ovat valmistuneet toukokuun alussa.

Siirsin syksyllä 2016 ulkoa verannalle kahdeksan chiliä: Meksikolainen Chili Mix (3 kpl), Apache F1, Ring of Fire (2kpl), Cayanne Long Slim ja Cayanne. Verannalle siirretyt taimet talvehtivat hyvin ensimmäisen kerran. Aikaisempien vuosien chilit kärsivät kirvoista, kirvojen torjunnasta tai ne vain muuten menehtyivät. Poikkeuksellisesti en laittanut mitään ostettuja taimia tänä keväänä verannalle chilien lisäksi, koska olen epäillyt ostokasveja kirvalähteeksi. Kirvoja ei nyt todellakaan ilmestynyt. Keväällä valon lisääntyessä chilit lähtivät pontevaan kasvuun, ja ensimmäiset kukat ilmestyivät.

Aloitin uusien chilien ja paprikan taimien esikasvatuksen helmikuun 20. päivä. Olin ensin pessyt käytetyt pienet muoviruukut, ja käytin hiekka- ja turvepitoista taimimultaa kasvualustana. Minulla oli vanhoja siemeniä vielä jäljellä, joten en ollut hankkinut uusia lajikkeita. Kolme siementä seuraavista lajikkeista: Cayanne Long Slim, Apache, Ring of Fire ja Meksikolainen Chili Mix olivat omissa ruukuissa sisällä runsaat kaksi viikkoa, kunnes ensimmäiset sirkkalehdet ilmaantuivat. Silloin hain kasvilamput pikkutaimille lisävaloksi. Koulin taimet 28.3. lukuun ottamatta yhtä Meksikolaista ja Cayanne Long Slimiä, jotka eivät itäneet. Huhtikuun 7. siirsin taimet verannalle vuotta vanhempien chilien viereen.

Chilin ja paprikan taimet kasvilampun alla 28.3  ja chili verannalla 7.4.

Toukokuun kylmän kauden loputtua siirsin taimet ulos lukuun ottamatta kasteluruukuissa olevia taimia. En totutellut taimia vähitellen ulkoilmaan, vaikka niin neuvotaan, mutta hyvin ne siellä viihtyivät. Hyönteiset hoitavat kukkien pölyttämisen, mikä on huomattavasti tehokkaampaa kuin pumpulipuikolla tai siveltimellä tapahtuva sisächilien pölytys. Toukokuun lopulla alkoi uusi kylmä kausi, jolloin lämpötila laski yöllä nollan tuntumaan. Nostin ulkotaimet takaisin verannalle odottamaan parempia säitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uudet chilin taimet ulkona vuoden vanhempien chilien edessä 25. toukokuuta vähän ennen kylmää kautta, jolloin nostin ne uudestaan verannalle.

Hungarian Hot Wax –lajikkeen chilit ovat suuria ja melko mietoja, joten hävitän jäljellä olevan kasvin ennen talven tuloa. Meksikolaisen chilisekoituksen chilit ovat taas hyvin pieniä, joten niistä tulen jättämään vain yhden taimen talvehtimaan ensi syksyllä. Muut lajikkeet ovat erinomaisia säilöntään ja ruuanlaittoon. Pakastan ylimääräiset chilit kokonaisina muovirasioihin, joista on helppo ottaa chili tai pari tarpeen mukaan. Uusien chilien valmistumisen aikaan pakastimessa on vielä rutkasti vanhoja, joten ne joutuvat kompostiin.

Chilit aloittavat kukintansa keväällä ja kukkivat pitkin kesää. Yhdestä kasvista valmistuu kymmeniä chilejä keväällä, kesällä ja syksyllä, joten vähempikin taimimäärä riittäisi.

chilit sisällä

Nämä chilit kasteluruukuissa eivät pääse ulkoilemaan vaan jäävät sisälle.

Mahtava omenavuosi 2016

Toukokuussa alkoi kukinta. Jo sitä ennen huomasin melkoisesti kukkasilmuja, mutta en osannut odottaa kukkamerta. Vanhat omenapuut olivat kukkahunnun peittämiä. Niiden lisäksi olivat myös seitsemän vuotta aikaisemmin istutetut omenapuut valkoisenaan kukista. Joissakin lajikkeissa kukan nuput ovat vaaleanpunaisia, osa valkoisia. Vaikka omenapuun kukinta on lyhyt, lajikkeiden toisistaan eroava kukinta-aika pidentää juhlavaa näytöstä. Mehiläisillä, kimalaisilla ja kukkakärpäsillä oli melkoiset apajat, ja jatkuva surina täytti puut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mehiläinen ahkeroimessa.

Raahasimme tuolit ja pöydät kukkameren alle. Kukantuoksun ympäröimänä maistui niin kuohuviini kuin cappuccinokin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vanhan omenapuun kukkahuntu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Runsas kukinta yllätti myös v. 2009 istutetussa tarhassa.

Kesä oli lämmin, mutta kostea. Puutarha nautti siitä. Marjat ja hedelmät kypsyivät viikkoa kahta etuajassa. Omenapuut harvensivat itse osan pienistä raakileista, mutta suurin osa jäi niitä puihin kasvamaan. Kesän kosteus näkyi sitten elokuussa. Jotkut omenalajikkeet olivat todella rupisia. Aikaisin pesistä lähteneet ampiaiset herkuttelivat erityisesti näissä rupisissa omenissa. Ja ampiaisia riitti. Laitoin makeanhimoisille pistiäisille ansat. Vaikka niissä oli satoja ampiaisia hukkuneena, niin ampiaisia riitti lukuisasti omenoiden sisälle mellastamaan. Myös muumiotautisia omenoita alkoi ilmestyä. Tauti iski enimmäkseen rupisiin omenoihin, mutta harvakseltaan myös muihin. Keräsimme päivittäin muumiotautiset pois, mutta tauti eteni nopeasti ja seuraavana päivänä oli sama urakka. Kuitenkin tuleva sato oli valtava.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suisleppin omenassa on ampiainen herkuttelemassa. Omenalajike on rupiherkkä.

Ensimmäisenä kypsyi Gallen elokuun puolivälissä ja sitä seurasivat nopeassa tahdissa muut kesäomenat kuten herkullinen, mutta rupinen Lohjan Kirkas, maukas Långsjön päärynäomena, mausteinen Konfetnoje. Ensimmäiset syysomenatkin alkoivat kypsyä elokuun ja syyskuun vaihteessa päällekkäin joidenkin kesäomenien valmistumisen kanssa. Suurin osa syysomenista oli kypsiä syyskuussa. Kun talviomenoitakin alkoi kypsyä syyskuussa, oli poiminnassa vipinää.

Kypsyvien omenapuiden alla oli muovikorit. Poimimme niihin pudokkaat ja myöhemmin keräsimme omenat puustakin. Osan koreista oli ulkona ja puristettavaksi menevät omenat veimme navettaan odottamaan prosessia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Gallen-omenat odottamassa mehustusta.

Ensimmäiset mehut puristimme omalla 25 l:n  puristimella. Kypsät kesäomenat ovat usein liian pehmeitä, jotta niitä voisi puristaa mehuasemalla. Kesäomenia voi kyllä viedä mehuasemalle, mutta silloin ne pitää poimia puusta vähän raakana. Mehu kyllä menettää aromeja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Grenmannin satoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koritshnoje Novoje kääpiörunkoon vartettuna antoi mahtavan sadon syyskuun loppupuolella.

Veimme mehuasemalle kerran tai kaksi viikossa noin 100 kg omenoita. Mehuerien päälajikkeet dokumentoitiin lähinnä siiderin valmistusta ajatellen. Mehua puristettiin yli 600 l, josta noin puolet hyödynnettiin siiderin valmistuksessa.

Hyvän omenavuoden lisäksi oli erinomainen mustikka- ja vadelmavuosi sekä sienisato. Investoitiin neljänteen pakastimeen. Sitten loppuivat muoviset pakastuksen kestävät mehupullot Vihdistä. Netistäkin sai etsiä toimittajaa. Lastenkin pakastimet ovat käytössä. Onneksi omenamehu on niin hienomakuista, joten ottajiakin on ollut.

Omenia on käytetty salaateissa, vokeissa, leivonnaisissa, hilloissa ja chutneyssa. Omenia syädään päivittäin ja Åkerot on varastoitu kellariin.

Vanhat omenapuut tuottivat yli 10 saavillista omenoita. Niiden omenoiden laatu lukuun ottamatta yhtä kaneliomenaa ja kesäomenalajiketta ei ole hyvä. Osasta saisi hyvääkin mehua, mutta uudemmat omenapuut tuottivat paljon parempilaatuisia omenoita, joten ne jäivät hyödyntämättä. Tarjosimme niitä vietäväksi peuroille, mutta nähtävästi metsästäjät saivat tänä vuonna tarpeeksi omenoita, joten saavit omenoineen jäivät pihaan. Ne vietiin kaatopaikan kompostikeräykseen. Tosin kaneliomenoista tein monet omenapiirakat ja pakastin niitä viipaleina odottamaan talven leipomuksia.

Lehtikaali vain paranee syksyllä

Ensimmäisen kerran hankin lehtikaalin siemeniä v. 2015. Silloin vertasin esikasvatettua lehtikaalia suorakylvöön. Molemmat onnistuivat ja suorakylvetyt kasvit kuroivat esikasvatetut kiinni. Kasvatin molempia harson alla, ja hyönteiset eivät kalvaneet lehtiä. Poistin harson elokuun puolivälissä, minkä jälkeen lehtien keruu oli vaivatonta. Korjasin satoa joulukuulle ja sitä oli runsaasti yli oman tarpeen.

 Hankin kaksi lajiketta v. 2016: Red Russian ja Nero di Toscante Precoce. Edellinen on leveälehtinen punaruotinen lajike ja jälkimmäinen tummanvihreä, kapealehtinen sekä kähärämpi. Kylvin edellisen lajikkeen 25.5 ja jälkimmäisen 3.6 suoraan kohopenkkeihin. Kasvatin molempia harson alla. Heinäkuussa molempien lajikkeiden lehdet olivat kuitenkin hyönteisten kalvamia, joten niistä ei ollut paljonkaan korjattavissa. Elokuun puolivälissä poistin harsot. Uutta lehteä ilmaantui, ja loppukesästä lehdet eivät enää kärsineet hyönteisten hyökkäyksistä. Syyskuussa satoa on tullut yllin kyllin. Syksyn pakkaset eivät haittaa lehtikaalin kasvua. Kasvin makukin vain paranee pikkupakkasten jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Red Russian

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nero di Toscante Precoce

Lehtikaalia hyödynnän lähinnä vokkaukseen joko sipulin, valkosipulin ja mahdollisesti pähkinöiden kanssa tai juureksiin yhdistettynä. Lehtikaalista saa myös hyvää salaattia pitkin syksyä.